VIIVÄHDIN MUISTOJENI ÄÄRESSÄ

JA TAJUSIN ETTEN JUURI MUISTA

MUISTOT OVAT PUOLUEELLISIA

JA VALIKOITUJA

JA ANTAVAT NIIN KAPEAN KUVAN

KUN ETSIN VERIKUVIA

TAJUSIN

MITEN LAAJASTI OLEN ELÄNYT

LAATIKOSTA LÖYSIN TAAS ITSENI

AVASIN SYDÄMENI JA LAKKASIN VÄLITTÄMÄSTÄ MISTÄÄN

MILLÄ EI OLE VÄLIÄ

AVASIN ITSENI JA NÄIN

VÄRIT OVAT VIELÄKIN KAUNIIMPIA

KUIN VARJOISSA

KUN TUIJOTIN MUISTOJANI

EN NÄHNYT MITÄÄN

KUN AVASIN SYDÄMENI

ALOIN TAAS NÄHDÄ

RAKKAUS RAKASTAA MINUA

JA MINÄ RAKASTAN SINUA

JA RAKKAUDESTA ME LAULAMME

LIHAMME YHTEEN KASVANEET

REUNAN YLI VALUNEET

YLTÄKYLLÄISYYTEEN TAIPUNEET

TUNNEN SINUT

JA SINÄ TUNNET MINUT

JA SIINÄ OLEMME

ÄYRÄITTEMME ÄÄRELLÄ

PARATIISIN SYDÄMESSÄ

HENGITÄN SINUA

JA SOLUSI SAAVAT HAPPEA MINUSTA

TAIVAS MAAN PÄÄLLÄ

Do you see the new day dawning? The birds of prey no longer feed themselves in the cemetery of the people. The shadows of the gloomy night have evaporated.
The wind has risen. The wall ribs are slowly floating away. From afar comes the sound of despair. The wind rises and covers the last flickers.
As the day dawns it reveals its beautiful valley. Thousands of irises grow there. How did we not notice them before?
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Näetkö uuden päivän sarastavan? Haaskalinnut eivät enää ruoki itseään kansan kalmistossa. Synkän yön varjot ovat pois haihtuneet.
On noussut tuuli. Muurinrippeet leijuvat hitaasti pois. Kaukaa kuuluu epätoivon ääni. Tuuli yltyy ja peittää viimeiset ulvahdukset.
Kun päivä on valjennut paljastaa se kauniin laakson. Tuhannet iirikset kasvavat siellä. Miten emme niitä aiemmin huomanneet?